On
tullut aika heittää hyvätit vanhalle.... Granny hyvästelee rakkaat
blogiystävänsä ilmaantuakseen joskus jossakin uudelleen. Kiitän koko
sydämestäni kannustuksestanne ja lämminhenkisistä kommenteistanne.
Inspiraation alkulähteenä oheinen katkelma Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
Täällä tulee julkaistua niin vähän muita kuvia kuin Valokuvatorstain "pakolliset". Niihinkin välillä heittäytyy vasurilla, kun on muka NIIN kiire... Mutta kun juuri nyt katselen ikkunasta ulos, jossa hiljalleen satelee suuria lumihiutaleita, ajatus kääntyy tulevaan kaamokseen. Näiden (ikkunan läpi otettujen) kuvien kautta toivottavasti välittyy toivo valosta ja kirkkaudesta kaamoksen jälkeen... Jos sinne selvitään! :)
"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi
lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se
tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä
kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä,
eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista
lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan
taju on polkaissut kaasupoljinta. Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"
En tunnustaudu jouluihmiseksi ja suhtaudun tavallisesti kaikkeen jouluun liittyvään hössötykseen ja koristeluun kriittisesti. Siksi en osaa selittää tätä hempeilyä; kynttelikkö joka yleensä otetaan käyttöön jouluviikolla kantautui kainalossani kellarivarastoni kaaoksesta asuntooni ja nostin sen saman tien ikkunalle. Nyt se loistaa valoa ihanaa pakkastaivasta ja ensilumen valkaisemaa pihamaisemaa vasten. Marraskuun puolivälissä!
