Inspiraation alkulähteenä oheinen katkelma Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
Puhuttelava runo. Koskettavin kohta: "Sanat jotka jättävät minut." Se tuntuu varmasti aivan kauhealta, kun ei löydä enää sanoja.
Valtavan upea kuva. Miten voikaan olla noin paljon lintuja. Ja vielä saada ne kameraan niin etteivät lehahda pois.
Granny kirjoitti 13.12.2008 - 20:22
Kiitos, Mehtäsielu. Tilhiä on ennennäkemättömät tokat liikkeellä valtaisan pihlajamarjasadon seuraamuksena.
Hieno kuva haasteeseen ja etenkin runoa vasten vaikuttava.
Runo tehokas ja mieleenpainuva, vaikka sanat välillä häviävät minultakin - mutta tulevat taas.
Granny kirjoitti 15.12.2008 - 21:07
Just, sellaisia kaiken nieleviä mustia aukkoja, John! Ja totta, miekin oon kuullu, että kirjoittaminen ois aivojumppaa....
Kiitos Leijonainen! Tästä aiheesta on tullut kirjoitettua paljon... Ei ole huolta, jos sanat kadottuaan palaavat ja itse vielä asian huomaat... :)
Valtavan upea kuva. Miten voikaan olla noin paljon lintuja. Ja vielä saada ne kameraan niin etteivät lehahda pois.
Runo tehokas ja mieleenpainuva, vaikka sanat välillä häviävät minultakin - mutta tulevat taas.
Kiitos Leijonainen! Tästä aiheesta on tullut kirjoitettua paljon... Ei ole huolta, jos sanat kadottuaan palaavat ja itse vielä asian huomaat... :)